Poetry is often perceived as either difficult or too detached from one’s life by most students. One of my greatest passions is poetry, I try to write it myself (though I am far from being a talented writer, I just love “playing with words”), I love reading it and I love teaching creative writing, thus poetry too.
This school year I had the luck of watching Hamlet performed by Benedict Cumberbatch. The feelings I felt are difficult to be put into words, but on top of being overwhelmed with strong emotions, I was introduced to a very moving poem that triggered what you will read below. At the end of the performance, the leading actor read a poem I did not know the existence of. The day after I read it in class to my students. Why? Not only for the relevance of the theme (namely immigration), not only for its beauty, but mainly because my students were working on an important project: modern slavery. In my view, the poem beautifully touched on some aspects my students were themselves investigating (lots of young people disappear while escaping from their countries to seek refuge in Europe and they end up in the “evil abyss” of human trafficking and modern slavery).
This is the poem Benedict Cumberbatch read, it is entitled Home, written by Warsan Shire.
I asked my students to work on this poem and to think of a way of making as many young Europeans as possible share its message with them. The best way was translating it into other languages (my students study English, German and Spanish as foreign languages).
One of the exchange students in our class is from Finland and she translated it into Finnish. Katriina Karlsson will read it for us (audio clip beneath the poem).
“Koti”
kukaan ei jätä kotia ellei
koti ole hain suu
juokset kohti rajaa vain
kun näet koko kaupungin juoksevan myös
naapurisi juoksemassa nopeammin kuin sinä
hengitys verisenä kurkuissaan
poika jonka kanssa kävit koulua
joka suuteli sinua huimaantuneena takana vanhan tina-
tehtaan
pitelee suurempaa asetta kuin hänen ruumiinsa
jätät kodin vain
kun koti ei anna sinun jäädä.
kukaan ei jätä kotia ellei koti jahtaa sinua
tulta jalkojen alla
kuumaa verta vatsassasi
se ei ole jotain mitä koskaan ajattelit tekeväsi
kunnes terä poltti uhkauksia
niskaasi
ja silloinkin kannoit kansallislaulua alla
hengityksesi
ainoastaan passisi repiminen lentokentän
vessoissa
nyyhkyttäminen kun jokainen suullinen paperia
teki selkeämmäksi että et olisi menossa
takaisin.
sinun pitää ymmärtää,
että kukaan ei laita lapsiaan veneeseen
ellei vesi ole turvallisempi kuin maa
kukaan ei polta kämmeniään
junien alla
vaunujen alla
kukaan ei vietä päiviä ja öitä vatsassa
rekan
syöden sanomalehteä elleivät mailit
kuljetut
tarkoittaisi jotakin enemmän kuin matkaa.
kukaan ei ryömi aitojen alla
kukaan ei halua tulla hakatuksi
säälityksi
kukaan ei välitse pakolaisleirejä
tai ruumiintarkastuksia joissa sinun
vartalosi jätetään kipeäksi
tai vankilaa,
koska vankila on turvallisempi
kuin tulen kaupunki
ja yksi vanginvartija
yöllä
on parempi kuin rekkalastillinen
miehiä jotka näyttävät isältäsi
kukaan ei kestäisi sitä
kukaan ei sietäisi sitä
kenenkään iho ei olisi tarpeeksi sitkeä
ne
menkää kotiin mustat
pakolaiset
likaiset maahanmuuttajat
turvapaikanhakijat
imien meidän maamme kuivaksi
neekerit kädet ojossa
he haisevat oudolle
raakalaiset
sotkivat heidän maansa ja nyt he haluavat
sotkea meidän
kuinka sanat
likaiset katseet
vierivät selistänne
ehkä koska puhallus on pehmeämpi
kuin revitty raaja
tai sanat ovat hellempiä
kuin neljätoista miestä välissä
jalkojesi
tai loukkaukset ovat helpompia
niellä
kuin kivimurska
kuin luu
kuin lapsen kehosi
palasina.
haluan mennä kotiin,
mutta koti on hain suu
koti on aseen piippu
ja kukaan ei jättäisi kotia
ellei koti jahtaisi sinua rannikolle
ellei koti käske sinua
laittamaan vipinää jalkoihisi
jättämään vaatteesi taakse
ryömimään halki aavikon
kahlaamaan merien läpi
huku
pelastu
ole nälissäsi
anele
unohda ylpeys
selviytymisesi on tärkeämpää
kukaan ei jätä kotia ennen kuin koti on hikinen
ääni korvassasi
sanoen-
lähde,
juokse nyt minua pakoon
en tiedä miksi olen tullut
mutta tiedän että missä tahansa
on turvallisempaa kuin täällä
I decided to make my students work on a poetry project, entitled Poetry at the Forefront, to make them understand that poetry is very powerful when it comes to human rights, when it comes to having one’s voice heard, when it comes to unite people in a common objective, that is speaking out against injustice. I selected a few poems, I asked them to work in groups and come up with a digital product of their own. In other words I asked them to make the poem LIVE, FLOW, COME TO LIFE. I wanted them to create ANIMATED POETRY. These are the MOVING POEMS they created. I am proud of them, as usual. I think I am a very lucky teacher.
Another powerful poem with profound connotations of “home” is the one by James Whitcomb Riley (1849-1916), read by the character of James Dean in the film “Life”: “We must get home! How could we stray like this?– So far from home, we know not where it is”